Jännitys tiivistyy
,.ella,.:n jatkettua tarinaa uudella selkäpiitä karmivalla luvulla.
Eräänä synkkänä sateisena yönä..."Teemu käveli yössä kylmän sateen piestessä häntä kasvoille. Hän työnsi paljaat kohmeiset kätensä syvemmälle nuhjuisen hupparinsa taskuihin ja naulitsi katseensa eteensä pimeällä kadulla vältellen tietoisesti katsomasta ojassa juoksevaan nälkäiseen rotta-armeijaan.
Edempänä kadulla nuori poika potki itseään eteenpäin skeittilaudalla ja kolhaisi ohi kulkiessaan täyttä roskasäiliötä. Roskasäiliö kaatui kumolleen kolisten roskien levitessä jalkakäytävälle. Poika oli jo ehtinyt kadota seuraavan kulman taakse Teemun edettyä kaatuneen roskasäiliön kohdalle.
Yhtäkkiä Teemu kuuli takaansa tukahtuneen äänen, joka kuulosti aivan naisen vaikerrukselta. Teemu hidasti askeliaan ja muutaman askeleen otettuaan pysähtyi jalkakäytävälle kuuntelemaan...""Teemu kääntyi katsomaan taakseen. Ketään ei näkynyt. Hän tähyili ympärilleen ja yritti löytää äänen lähdettä. Pian hän tajusi, että hänen takanaan olevan ränsistyneen kerrostalon kolmannen kerroksen ikkunalaudalla istui nuori nainen. Ikkunalauta oli juuri ja juuri niin leveä, että siinä pystyi istumaan.
Naisen kädet ja jalat oli sidottu ja vaatteet veren tahrimat. Kyyneleet valuivat pitkin naisen kasvoja. Viereinen ikkuna avautui ja ulos kurkottautui huppupäinen hahmo. Hahmo ei ollut tunnistettavissa, sillä katulampun valo oli heikko. Nainen hätkähti niin, että ikkunalauta oli vaarassa irrota. Se narisi jokaisella naisen vapisevalla henkäyksellä.
Huppuhahmo yritti kurkottaa kohti ikkunalaudan tukia. Nainen yritti kiljua minkä kylmän ja pelon aiheuttamalta äänen menetykseltä pystyi, ja vapisi entistä enemmän. Silloin Teemu tajusi, että hän voisi auttaa naista…"Mitä sitten tapahtui? Keksi tarinalle jatkoa ja lähetä tarinasi alla olevalla lomakkeella. Jatkamme tarinaa joka päivä uudella jännittävällä kappaleella seuraavan viikon ajan.
Lopeta tarinasi aina jännittävään kohtaan, josta seuraavan kirjoittajan on helppo lähteä jatkamaan tarinaa eteenpäin.
